AVUSTUSPALVELU

Adventtikirkon sosiaaliseen toimintaan kuuluu monimuotoinen hyväntekeväisyystyö, jota tehdään kaikkialla seurakunnan vaikutusalueilla. Sotien ja luonnononnettomuuksien aikoina tämä työmuoto on saavuttanut verrattain suuret mittasuhteet.

Avustuspalvelutoimintaa tehostamaan perustettiin Elsa Luukkasen johdolla vuoden 1972 alussa valtakunnallinen Suomen Adventtikirkon avustuspalvelu ADA. Se on tehnyt etenkin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Suomen alueilla asuste- ja vuodevaatejakeluja yhteistyössä kuntien sosiaaliviranomaisten kanssa.

Adventtikirkko tekee kansainvälistä kehitysyhteistyötä ja avustustoimintaa ADRA-nimisen (Adventist Development and Relief Agency) järjestönsä kautta. Sillä on edustajansa yli 200 maassa eli kaikkialla, missä adventtikirkko toimii. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä esiintyneet ruoka- ja vaateaputarpeet käynnistivät avustukset ADAn toimesta Baltiaan ja Venäjän Karjalaan.

Adventtikirkon avustuspalvelun keskus on Vihdin Nummelassa, Kopun kartanossa. Joensuun ja Liperin adventtiseurakunnilla on yhteiset toimitilat Liperin Siikasalmella. Toiminta on ollut vilkasta jo vuosia. Olemme toimittaneet jatkuvasti apua Venäjän Karjalaan, ja avustustyötä on tehty myös paikallisesti järjestämällä eri paikkakunnilla Iloinen mieli -avustustapahtumia. Näissä on jaettu vaatteita, jalkineita ja EU-ruoka-apua. Tarjolla on ollut myös lämmin keittoateria, hartiahierontaa, verenpaineen mittausta, hiusten leikkausta ja sosiaalista kanssakäymistä.

SIIKASALMEN KIRPPUTORILLA

Siikasalmen "supermarket" Heinävedentien varrella, oikealla nimellä kirpputori, on sopivasti yhden liperiläisten suositun lenkkeilyreitin puolivälissä. Lähes viisi vuotta on entisissä konehalleissa tavara vaihtanut omistajaa lahjoitusten ja myynnin kautta.

Olen aina ollut kiinnostunut arkeologiasta, ja vaikka en ole päässytkään kaivelemaan muinaisia rauniokumpuja Lähi-idässä, niin taivaan Isä on järjestänyt minulle muuta kaivettavaa. Pusseista ja myssyköistä löytyy uutta sekä vanhaa ja mitä erikoisimpia tavaroita. Taivaan Isällä on myös huumorintajua, ja hän on aina ajan tasalla. Eräänäkin päivänä, kun ulkona oli liukas keli, löysin eräästä säkistä hiekkaa.

Mutta avustuspalvelutoiminta kirpputorilla ei ole vain tavaroiden kanssa touhuamista, vaikka se niiden ympärillä suuresti pyöriikin. Kysyin Sirkalta, Toinilta, Maija-Liisalta ja Mirjamilta, miten he kokevat työskentelyn kirpputorilla ja mikä saa heidät uskollisesti tulemaan sinne viikosta toiseen.

Sirkka: Kun ikää tulee eikä voimia ole enää paljon, niin siitä huolimatta haluaisi jotenkin olla vielä hyödyksi, ja tällä tavalla voin vielä auttaa ihmisiä. Koen sen hyvin antoisana.

Toini: Saan keskustella ihmisten kanssa ja mahdollisesti auttaa heitä jotenkin. Se on lähimmäisten auttamista, ja sitten jaksaa itsekin taas viikon eteenpäin, koska Jumala siunaa ja antaa voimia monin verroin.

Maija-Liisa: Minusta tätä on kiva tehdä. Tulee hyvä mieli ja näkee ihmisiä. "Ja mie vuan tykkeen", ei ole vaikea lähteä omalla vuorollaan.

Mirjami: Se on paikka, missä saan olla ihmisten kanssa. Työntekijänkään mieliala ei ole aina huippuvireessä, kun ollaan vain ihmisiä. Erään kerran olin vähän alamaissa, mutta sain siihen avun kirpputorilla. Pieni poika-asiakas alkoi esitellä minulle myynnissä oleia erilaisia hattuja. Se oli niin lystikästä ja hauskan näköistä, että omat murheeni kokonaan unohtuivat. En tarvinnut ammattiauttajia enkä muitakaan terapeutteja. Taivaan Isä tiesi mitä tarvitsen ja lähetti pienen pojan piristämään minun päiväni.

Antaminen ja saaminen kulkevat käsi kädessä. Mitä tahdotte toisten teille tekevän, tehkää te samoin heille, sanoi Jeesus. Kirpputori on kohtauspaikka. Sitä voisi sanoa vaikka stressinhoitokeskukseksi.

Vuosien varrella, kun asiakkaat ovat tulleet ystäviksi, on entistä vaikeampi tehdä eroa asiakkaan ja ystävän välillä, eikä sitä tarvitsekaan. Raja häviää, ilot ja surut ovat yhteisiä. Elämän mukanaan tuomia asioita ja muutoksia voi pohtia jonkun kanssa, ja yhdessä ne on helpompi kantaa. Kaikki me tarvitsemme ystäviä, kukaan ei ole niin vahva, että pärjäisi omillaan ja parhain apu tulee tietenkin silloin, kun saamme jättää kaikki ongelmamme Jumalan hoitoon.

Vaikka asumme niin sanotussa hyvinvointivaltiossa on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että hyvinvointia ei riitä tasapuolisesti. Suurella osalla ihmisiä on käytössään rahaa yhä vähemmän ja esimerkiksi uusien vaatteiden hankkiminen perheelle kaupasta ei kaikille ole taloudellisesti mahdollista, rahaa ei yksinkertaisesti ole. Se ei aina riitä edes tarpeellisen ruuan hankintaan. Vuosien kokemuksesta voin sanoa, että EU-ruokakasseista on tullut suuri apu moneen perheeseen, yhä enemmän sitä haetaan ja kiitollinen katse puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Haluamme koko sydämestämme kiittää liperiläisiä ja kaikkia niitä, jotka ovat tuoneet tai lähettäneet tavaroita kirpputorillemme sekä ostaneet niitä, sillä ilman teidän tukeanne moni avuntarvitsija kotimaassa, Venäjän Karjalassa ja Pakistanissa tai tsunamin uhri olisi jäänyt vaille sitä pienintäkin apua, jota olemme voineet antaa. Jumala teitä kaikkia siunatkoon.

Kirpputorilta Kaija Hämäläinen

SIIKASALMI, LEIRIPAIKKA VENÄJÄN KARJALAN LAPSILLE

Venäjän Karjalasta on jo monena kesänä ollut lapsia ja nuoria leirillä Siikasalmessa. Leiriläisiä on ollut mm. Petroskoista, Kontupohjasta, Karhumäestä, Pitkärannasta ja Sortavalasta. Melkein kaikille matka on ollut ensimmäinen matka Venäjän rajojen ulkopuolelle. Ryhmien koko on vaihdellut noin 15-30 henkilöön. Viime kesänä leiriläiset olivat pääosin Pitkärannasta ja iältään noin 10-15 -vuotiaita. Ehkä parhaiten viime kesän leiriä kuvaa joulun alla saapunut kiitoskirje, jossa lastenkerhoa Pitkärannassa vetävä henkilö kuvailee itsensä ja lasten tuntoja seuraavaan tapaan:

"Kiitos teille erinomaisesta vieraanvaraisuudesta. -- Kiitos lasten puolesta, heillä on sellaistakin elämää, että ei ole edes leipää. Ja te tarjositte meille sellaista ruokaa, josta me emme edes haaveilleet. -- On mennyt paljon aikaa leiristä, mutta lapset muistelevat teitä ja kertovat toisille lapsille teistä (kerhossamme on nyt 56 henkilöä), kuinka he saivat venekyytiä saareen, uivat, saunoivat ja pitivät hauskaa, -- kuinka he pääsivät automatkalle Joensuuhun tutustumaan moniin mielenkiintoisiin paikkoihin. Toiset lapset kuuntelevat. -- He eivät ole käyneet missään Pitkärannasta. He kiittävät lahjoista, vaatteista, ruuasta, matkasta jne."

Vuosia sitten istuimme perheen kanssa kotona ruokapöydässä. Vaimoni oli laittanut hyvää ja monipuolista ruokaa. Mieleeni tulivat monet ystäväperheet Venäjän Karjalasta. Mietin, mitä heillä on tänä iltana ruokapöydässä. Kyyneleet valuivat silmistäni, sillä tiesin, että noissa perheissä syötiin ilta illan jälkeen kaalisoppaa ja leipää, aina ei sitäkään. Isä ja äiti ei voinut vastata myöntävästi lasten pyyntöön jostain muusta ruuasta. Ehkä sitten kun meillä menee paremmin... ehkä sitten voimme ostaa voita ja makaroneja, ehkä sitten...

Elämä tässä maailmassa on hyvin eriarvoista. Toisilla on ja toisilla ei. Meillä jokaisella on mahdollisuus tavalla tai toisella auttaa apua tarvitsevia, emme koskaan voi tietää, minä päivänä olemme itse avun tarpeessa, sillä tilanteet maailmassa muuttuvat todella nopeasti. Auta niin voit tulla itsekin autetuksi.

Juha Keronen